Kunnallisvaalien lykkääminen jakoi suomalaisten mielipiteitä. Yhdet näkivät, että hallituksen maaliskuussa 2021 tekemä päätös oli oikea, sillä vaaleja ei olisi voitu järjestää riittävän turvallisesti. Toiset kokivat, että vaalien lykkäämisen taustalla oli vaalitaktisia vaikuttimia. Kolmannet taas tiesivät, että vaalien siirtämiseen päädyttiin, koska oikeusministeriö ei kyennyt ajoissa valmistelemaan äänestämistä poikkeusoloissa. Yksi päätös, monta johtopäätöstä. Onko kysymys kohteena olevan asian erilaisista ominaisuuksista vai kohdetta tarkastelevien erilaisista linsseistä?

Vaalien siirtäminen on itsessään tutkimuksen arvoinen asia. Siirtämistä voidaan pitää myös tiedon huoltovarmuuden näkökulmasta mielenkiintoisena prosessina, sillä se osoittaa, että tieto ei ole siirrettävissä oleva entiteetti vaan prosessissa syntyvä tulkinta kohteestaan. Tiedontuottajan on vaikea paketoida sanomaansa sellaiseen muotoon, ettei sen vastaanottajalle jäisi mahdollisuuksia tehdä johtopäätöksiä, jotka poikkeavat tiedontuottajan tarkoituksista. Osmo A. Wiion kestäväksi osoittautunutta sääntöä mukaillen tiedonkulku epäonnistuu aina, ellei sattumalta onnistu.

Tulkintaa vaalien siirtämisestä ei voida jäännöksettömästi palauttaa yksittäisten toimijoiden kannanottoihin. Äidinkielenopettajan näkökulmasta tieto on substantiivi, mutta esimerkiksi kompleksisuustutkijan silmin ennemminkin verbi. Kysymys on prosessissa ilmaantuvasta tulkinnasta, ei kanavassa siirrettävästä objektista.  

IRWIN-hankkeen tutkimussuunnitelmassa puhumme pirullisesta pelaamisesta (wicked game). Chris Isaak liitti 80-luvun samannimisessä hitissään pirullisen pelin pohjattomaan rakkaudenkaipuuseensa. Artistille pirullinen peli näyttäytyi kehämäisenä kamppailuna, jossa sydän halusi rakastaa, mutta järki sanoi, ettei kannata, koska rakkaus ei kuitenkaan kestä ikuisesti. Rock-lyriikalla on omat vapautensa, mutta hallintotieteellisessä tutkimuksessa pirullisella pelaamisella on spesifimpi merkityksensä. Esimerkiksi Niklas Lundström ja Antti Mäenpää (2020) torjuvat näkemyksen pirullisesta pelaamista jonakin ikävänä tai epätoivottavana toimintana. Ennemminkin kysymys on ihmislajille luontaisesta käyttäytymisestä tilanteessa, jossa pelin säännöt, pelissä menestystä tuottavat taktiikat ja usein jopa pelin osallistujat ovat vain osittain tiedossa. Pelikirjasta ei ole paljoa hyötyä, kun tuomareitakaan ei näy mailla halmeilla.

Pirullista pelaamista voi olla vaikea hyväksyä, ellei tiedosta sen yhteyttä pirullisiin ongelmiin (wicked problem) – ongelmiin, joihin ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta, ja joiden ratkaisuyritykset tuottavat luultavammin vain uusia ongelmia. Kunnallisvaalien siirtämisen pirullisuus voidaan johtaa Covid-19-pandemiaa kehystävään yhteiskunnalliseen narratiiviin. Narratiivi ei ole yhdenkään toimijan yksityisomaisuutta vaan seurausta alati käynnissä olevista sekä eripuraa että yhteisymmärrystä tuottavista puheenvuoroista. Puheenvuoroja otetaan ja pidetään yhteiskunnan eri tasoilla ja eri foorumeilla. Keskusteluun osallistuvat poliitikkojen, asiantuntijoiden ja toimittajien lisäksi tavalliset kansalaiset. Sosiaalisessa mediassa meno on välillä villimpää kuin lännessä.

Vaikka pirullisessa pelaamisessa ei olekaan sääntöjä, eikä tuomareita, peliä ei kuitenkaan harrasteta yhteiskunnallisessa tyhjiössä. Tutkimukset puhuvat sen puolesta, että yhteiskunnassa vallitseva luottamus keskeisiä instituutioita kohtaan vaikuttaa siihen, millaisessa ympäristössä pelejä pelataan (esim. Cairney & Wellstead 2020). Suomessa tilanne on ollut toistaiseksi melko hyvä (ks. esim. Jallinoja & Väliverronen 2021, Suomalainen Tiedeakatemia 2021), mutta samalla on syytä muistaa, että menneisyys ei kuitenkaan ole tae tulevasta kehityksestä tässäkään asiassa. Toisilla on toisia suurempi vastuu, mutta kukaan ei voi ottaa vapaamatkustajan roolia.

Harri Jalonen, professori, Vaasan yliopisto

Lähteet

Cairney, P. & Welsstead, A. (2020). COVID-19: effective policymaking depends on trust in experts, politicians, and the public. Policy Design and Practice, 4(1), 1–14.

Jallinoja, P. & Väliverronen, E. (2021). Suomalaisten luottamus instituutioihin ja asiantuntijoihin COVID19-pandemiassa. Media & Viestintä, 44(1), 1–24. 

Lundström, N. & Mäenpää, A. (2020). Pirullisia ongelmia ja pirullisia pelejä – kuka pelaa ja millaista peliä? Teoksessa Vartiainen, P. & Raisio, H. (toim.) Johtaminen kompleksisessa maailmassa – Viisautta pirullisten ongelmien kohtaamiseen, 37–59. Gaudeamus, Helsinki.

Suomalainen Tiedeakatemia (2021). Taipuu vaan ei taitu. Koronapandemiasta Suomen kriisinkestävyyden vahvistamiseen.