Miina Kaarkoski & Pekka Koistinen
16.9.2021

Käsitteiden merkitysten tarkastelu ja määrittely ovat tärkeä osa tieteellistä ja yhteiskunnallista keskustelua. Ihmiset ajattelevat ja ilmaisevat ajatuksiaan ja näkemyksiään käsitteiden avulla järjestäessään ja jäsentäessään elinympäristöään. Julkisessa keskustelussa käsitteiden määrittelyt ja varsinkin niistä kiistely saattaa joissain yhteyksissä vaikuttaa saivartelulle nyansseista. Voi tulla tunne, että kyllähän kaikki keskusteluun osallistuvat ymmärtävät, mitä tietyllä kenties varsin yleisesti käytetyllä sanalla tai termillä tarkoitetaan.

Tietyssä aihepiirissä yleisesti käytetyt käsitteet saattavat tulla keskustelussa jollain tasolla ymmärretyksi, mutta tarkemmin eriteltynä ne voivat tarkoittaa tilanteesta ja puhujasta riippuen enemmän tai vähemmän eri asioita. Esimerkkinä tästä voi olla vaikkapa maanpuolustustahdon käsite, jota käytetään yleisesti ja vakiintuneesti erilaisissa maanpuolustukseen ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä juhlapuheissa ja poliittisessa diskurssissa. Käsitteen määrittelyn vaikeus tulee esiin, kun yritetään päättää, millaiset toimet voisivat tukea tai ylläpitää maanpuolustustahdoksi kutsuttua ilmiötä tai asennetta.

Kiistelyä käsitteiden merkityksistä ei pidä ohittaa, vaan siihen pitää päinvastoin kiinnittää huomiota. Sama käsite voi eri yhteyksissä tarkoittaa eri asioita, ja päätöksenteon ja yhteiskunnallisten asioiden järjestämisen kannalta tällä on suuri merkitys. Esimerkiksi disinformaatio -käsitteen kohdalla on tärkeää huomata, millaisiin määritelmiin päättävässä ja lakia säätävässä asemassa olevat tahot eri yhteyksissä päätyvät. Mitä tarkoitetaan, kun puhutaan disinformaatiosta? Millaisena toimintana tai ilmiönä tätä pidetään? Mikä merkitys ja painoarvo disinformaatioksi kutsutulle ilmiölle annetaan yhteiskunnan, päätöksenteon tai resurssien jaon kannalta? Erilaiset tavat määritellä jokin tietty käsite, kuten disinformaatio, ilmentävät muun muassa erilaisia tapoja ajatella asioista ja arvottaa niitä, rajata ilmiöitä ja jäsentää ympäröivää yhteiskuntaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä.

Tieteellisiin määritelmiin nojatuen disinformaatio tulisi mieltää sisällöksi, jota tuotetaan ja levitetään tietoisesti yhteiskunnan kannalta haitallisten päämäärien ajamiseksi. Asiasisältö ei disinformaatiossa välttämättä ole valhetta, vaan asia on kehystämisen kautta merkityksellistetty palvelemaan haluttua päämäärää. Disinformaatioon liittyy yleisesti johtopäätös yhteiskunnan vakauteen kohdistuvasta negatiivisesta päämäärästä tai vaikutuksesta.

Disinformaatio on oiva esimerkki käsitteestä, jonka käsittelyllä julkisessa ja poliittisessa keskustelussa on suuri merkitys. Disinformaatiolla tarkoitettu toiminta ja ilmiö voivat tulla julkisissa keskusteluissa jollain tasolla ymmärretyksi, mutta ei välttämättä kovin selvärajaisesti tai eri näkökulmista ajateltuna.  Ymmärrys aiheen merkityksestä kehittyy ja täsmentyy kiistelyn tuloksena. Kuten valtio-opin emeritusprofessori Kari Palonen on alleviivannut, erilaisten näkemysten esittäminen on edellytys sille, että käsiteltävä aihe tai kysymys voidaan ymmärtää.  Usein kriittisten ja kyseenalaistavien puheenvuorojen positiivinen vaikutus ilmenee käsiteltävän aiheen ja siihen tarjottujen ratkaisujen jalostumisella. Epävarmuus ja käsiteltävien asioiden laaja-alaisuus on luonnollinen osa päätöksentekoprosessia silloinkin, kun pohjaa haetaan tieteestä. Filosofista näkökulmasta katsottuna esimerkiksi ranskalainen filosofi Paul Ricoeur on tuonut esiin, ettei käsitteiden monimerkityksellisyydessä ole kyse selkeyden tai tarkkuuden puutteesta, vaan mahdollisuudesta tuottaa vastakkaisia ja ymmärrystä rikastuttavia tulkintoja.

Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa vuodelta 2020 valheellisen, väärän tai harhaanjohtavan informaation levittäminen nähdään keskeiseksi keinoksi hybridivaikuttamisessa, jossa valtiollinen tai muu ulkoinen toimija pyrkii vaikuttamaan yhteiskunnan haavoittuvuuksiin omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Valtiollisen turvallisuuden kannalta disinformaatiolla on siis ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ohjaavassa dokumentissa määritelty olevan potentiaalisesti yhteiskuntaa ja rakenteita horjuttava vaikutus. Uudessa, syyskuussa 2021 julkaistussa valtioneuvoston puolustusselonteossa informaatiovaikuttamisen poliittinen painoarvo on kohonnut verrattuna aikaisempiin puolustusta linjaaviin selontekoihin. Kyber – ja avaruusympäristön ohella informaatiotoimintaympäristö on selonteossa nostettu kansallisen puolustuskyvyn ylläpidossa ja kehittämisessä huomioitavaksi alueeksi.  Poliittisen debatin tarkastelu tuo esiin valinnat, perustelut ja mahdollisen kiistelyn siitä, mikä on disinformaation painoarvo uhkana suhteessa muihin mahdollisiin turvallisuusiuhkiin, miten siihen tulisi reagoida ja millaiseen politiikkaan ja toimintamalleihin ohjataan resursseja.

Huoltovarmuuden käsite ja toimintamallit sekä niiden kehittäminen ovat ajankohtaisia kysymyksiä. Millainen merkitys disinformaation torjumisella nähdään olevan osana huoltovarmuuden käsitteestä ja toimintamallista käytävää debattia? IRWIN-hankkeessa luodaan tieteellistä pohjaa tiedon ottamiselle yhdeksi kansallisen huoltovarmuuden ulottuvuudeksi. Osana tätä tiedon huoltovarmuutta on disinformaation vaikutusten ennakointi ja torjunta, joka tulisi huomioida päätöksenteossa yhteiskunnan eri tasoilla. Miten tämä toteutetaan demokratian toimivuutta ja periaatteita tukevalla ja turvaavalla tavalla, eikä niitä haastaen?

Miina Kaarkoski, Filosofian tohtori, Maanpuolustuskorkeakoulu
Pekka Koistinen, Väitöskirjatutkija, Maanpuolustuskorkeakoulu