10.6.2022
Aino Rantamäki

Yle Areenassa on kevään 2022 aikana ollut nähtävillä Kansallisbaletin uusi versio Tsaikovskin klassisesta Joutsenlampi-baletista. Televisioruutujen kautta katsojille on piirtynyt kuva tarkkaan suunnitellusta koreografiasta, jota ovat tulkinneet taitavat ja viimeiseen asti harjoitelleet ammattilaiset. Tanssi on ollut sujuvaa ja virheetöntä, musiikki oikea-aikaista ja puitteet viimeistellyt. Suurin työ on kuitenkin tehty katsojien silmien näkymättömissä, Kansallisbaletin ja Ylen kulisseissa. Maskeeraajat, kampaajat, puvustajat, lavastajat, koreografit, valaisijat ja muut raudanlujat ammattilaiset ovat tehneet töitä jo kauan ennen, kuin tallenne on saavuttanut katsojansa. Suurinta osaa heistä katsojat eivät koskaan näe.

Yhtä lailla varautumisessa suurin osa työstä tehdään kulisseissa. Varautuminen on kokonaisuus, joka koostuu sekä valtioneuvostotasoisesta, alueellisesta että kansalaistoiminnasta, joilla varmistetaan yhteiskunnan mahdollisimman häiriötön toiminta erilaisissa poikkeusoloissa. Ennakoiva varautuminen edellyttää heikkojen signaalien havainnointia ja tulkintaa, monitahoista tilanneymmärryksen muodostamista, erilaisten sidosryhmien välistä osallistavaa vuorovaikutusta sekä kaiken kerätyn tiedon yhteensovittamista ja kokoamista. Tehtävä ei ole helppo, eikä varautuminen voikaan koskaan olla täydellistä. Parhaimmallakaan varautumisen järjestelmällä ei voida varautua kaikkiin mustiin joutseniin eli ennakoimattomiin tapahtumiin, joiden todennäköisyys on pieni, mutta vaikutukset suuret (kts. myös Taleb 2007). Varautumisessa tarvitaan kykyä sietää epävarmuutta, joka onkin ympäristön ainut varmuustekijä. Parhaimmillaan ympäristön epävarmuus ja siitä johtuva tietämättömyys tukevat erilaisia innovatiivisia lähestymistapoja ja muuntumiskykyisiä ratkaisuja. Epävarmuuden hyväksyntä antaa tositilanteessa varmuutta nousta ja jatkaa tanssia, vaikka yksittäinen tanssija kaatuisikin kesken esityksen.

Parhaimmillaan varautuminen on siis tanssia, jossa kulisseissa hyvin toteutettu ennakointi ja harjoittelu antavat esiintyjille parhaat mahdollisuudet onnistua, mutta myös rohkeutta improvisoida tarpeen tullen. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että kulisseissa toimitaan saumattomasti yhteen yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Kyse on yhtäältä siitä, että taustatoimijat tunnistavat omat vahvuutensa ja roolinsa sekä toisaalta siitä, että ymmärretään toisten osaaminen ja sen merkitys kokonaisuuden rakentumisessa. Tarvitaan siis sektorit ja osaamisalat ylittävää yhteistyötä, jossa yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa nousevalla rakenteella on yksilöitä suurempi merkitys.

Aino Rantamäki, Vaasan yliopisto