Harriet Lonka, Vesa-Pekka Tervo, Asko Uoti & Anssi Keinänen
2021

Tässä artikkelissa tarkastellaan kuntien kriisijohtamista ja siihen liittyvää päätöksentekoa koronapandemian takia julistettujen poikkeusolojen aikana keväällä 2020. Lähdemateriaalina käytetään 20 kunnassa vuosien 2017-2020 aikana hyväksyttyjä häiriö- ja poikkeustilanteiden päätöksentekoa ohjaavia hallintosääntöjen lisäliitteitä. Tutkimuksemme tuo esiin merkittäviä järjestelmätason puutteita eri hallinnontasojen ohjauksessa suhteessa olosuhteiden erilaisuuteen eri kunnissa ja eri alueilla. Lainsäädäntö ei näytä riittävästi tunnistavan näitä erilaisuuksia ja sitä seikkaa, että yhteiskunnan suorituskykyä varautumiskysymyksissä voidaan parhaiten ylläpitää ja kehittää vastuutoimijoiden saumattomalla yhteistyöllä. Erityistoimivaltuuksien käyttöönotto kunnan hallintosäännöstä poiketen on merkittävä tulkinta kuntien itsehallinnon lainsäädännöllisistä rajoista ja osin myös kunta-valtio -suhteesta. Kuntalain julkikirjoitettu tavoite on luoda määritykset ja edellytykset sellaisille rakenteille, joiden puitteissa kunnallinen demokratia, kuntien itsehallinto ja päätöksenteon läheisyysperiaate voivat aidosti toteutua. Havaintojemme perusteella on tarpeen saattaa kuntalaki vastaamaan paremmin kriisijohtamisen vaatimuksia erityyppisissä turvallisuustilanteissa. Nykyinen kuntalaki ei tarkastele, eikä tunnista edes kaikkein keskeisimpiä avaintekijöitä kriisijohtamisen asia- ja tehtäväkokonaisuudessa. Kunnan yleishallinnon asiakirjojen ja valmissuunnittelun asiakirjojen tulisi jatkossa muodostaa yhteinen kokonaisuus, joka määrittäisi kriisijohtamisen toteutuksen periaatteet.