Osallisuus tietoon tukee toimijuutta
Valdemar Kallunki
03.11.2021
Tiede ja tieto ovat yhteiskunnan uudistumisen tärkeimpiä ajureita. Taloudelliseen intressiin perustuvat uudet ratkaisut tai keskeisten instituutioiden toiminnan kehittäminen nojaavat pitkälti tutkittuun tietoon. Tästä huolimatta tutkitun tiedon laaja hyödyntäminen ei ole itsestään selvyys. Yhteiskunnalliset uudistumistarpeet törmäävät usein faktan ja fiktion sekoittumiseen. Haasteena on ihmisen sosiaalinen luonne, jossa merkityksellisyys rakentuu lajikumppanin eikä tiedon kautta. Sosiaalista elämää koskeva tieto ei ole vain vastauksia kysymyksiin ’mitä’ ja ’miten’, vaan peliin heitettyjä viestejä herättämässä reagointeja ’kenen kanssa’ tai ’kenen kustannuksella’ –oletuksiin.
Vaikka tiedon voittokulku on tuottanut yhteiskunnallisesti valtavasti hyvää, se aiheuttaa yksilölle myös hämmennystä. Terveyden tavoittelija joutuu kohtaamaan tutkimuksiin perustuvat, keskenään ristiriidassa olevat väitteet. Asiantuntijuus on mediassa ylikulutuksen kohteena. Tieteen kiistat eivät myöskään jää vain tutkijoille, vaan välittyvät kansalaisille. Vaikka kiistelty tieteellinen tieto nousee korkeimpaan arvoonsa vasta jonkinasteisen konsensuksen kautta, media ja kansalainen valitsevat tietonsa jo kiistan kohteena olevasta asiasta.
Nyky-yhteiskunnassa kriisit ovat myös tiedon hyödyntämisen kriisejä. Uudessa ja ennakoimattomassa tilanteessa luotettavaan tietoon perustuva päätöksenteko on keskeinen ongelma. Kertaluokkaa suurempi haaste on kuitenkin saada kansalaiset toimimaan samansuuntaisesti tietoon perustuen. Hallinnon lähestymistavassa korostuu helposti viestintä, vaikka osallisuus omaa turvallisuutta koskevaan tietoon – aina kun se on mahdollista – voisi tuottaa parempaa reagointia. Julkishallinnossa pehmeillä vaikuttamiskeinoilla on yhä heikot perinteet.
Kansalaisten monimuotoinen suhde tietoon tulee olla varautumisen lähtökohtana. Tutkitun tiedon rinnalla kansalaisiin vaikuttaa esimerkiksi Dave Elder-Vassin luokittelun mukaisesti itseä havainnoiva (aistimukset ja tunteet), empiirinen (havainnot), käytännöllinen (toimivuus), välitetty (yksilöllä ei suoraa yhteyttä asiaan) ja kiistelty (hyväksytty kiistan lopputuotoksena) tieto. Tietoon perustuvan varautumisen kannalta kriittistä on se, miten pystymme vahvistamaan yksilön kykyä vastaanottaa ennakko-odotuksista poikkeavaa tietoa sekä selkiyttämään kiistellyn ja välitetyn tiedon muotoja. Ilman kansalaisia ja hallintoa yhdistävää tiedon huoltovarmuuden toimintamallia kansalaisten yksilölliset tiedon rakenteet ovat omiaan vain korostamaan reagointien monimuotoisuutta.
Monimutkaisessa kansalaisia koskevassa kriisissä positiivinen tie muutokseen toteutuu lisäämällä kansalaisten osallisuutta heitä koskevasta tiedosta. Tiedon omakseen kokeva – sen jakamiseen tai tuottamiseen mukaan otettu – kansalainen muuttaa todennäköisemmin käytöstään tiedon edellyttämään suuntaan kuin sen passiivisesti viestintänä vastaanottanut kuluttaja. Menetelmäkehittämisen tarvetta korostaa se, että nykyiset julkiset joukkoistamisen tai osallisuuden menetelmät kuten kansalaisaloitteet ja kuulemiset ovat vain rajatusti sovellettavissa varautumiseen.
Valdemar Kallunki, korkeakouluyksikön johtaja, dosentti, Laurea-ammattikorkeakoulu
