Kansallinen turvallisuus, tieto ja lainsäädäntö – Huoltovarmaa tietoa -podcast, jakso 3

Tämä on alkuperäisen podcastin tekstivastine. Tekstivastineen sitaatteihin on tehty luettavuutta parantavia muutoksia. 

Tieto on olennaista myös kansallisen turvallisuuden takaamisessa. Vaikka kansallisen turvallisuuden määrittely ei ole yksiselitteisen yksinkertaista, sillä voidaan yleisesti tarkoittaa maan, sen kansalaisten sekä muiden yhteiskunnan toimijoiden yhteistä tavoitetta pitää huolta valtion turvallisuudesta. Tämä tehdään, jotta valtion takaama järjestys säilyy. Tieto liittyy kansalliseen turvallisuuteen esimerkiksi lainsäädäntö- ja päätöksentekoprosessien kautta. Näissä prosesseissa pyritään luomaan tietoon pohjaten sellaista sääntelyä, joka turvaa kansallisen turvallisuuden toteutumisen. 

Kuten politiikassa yleisesti, myöskään kansallisen turvallisuuden takaamiselle ei ole olemassa mitään täydellisiä lakeja tai näitä lakeja täydellisesti tukevaa tietoa. Kansallisesta turvallisuudesta päätetään poliittisissa päätöksentekoprosesseissa, joissa tieto on vain yksi ainesosa muiden ohella.

Harriet Lonka Laurea-ammattikorkeakoulusta ja Kari Laitinen Poliisiammattikorkeakoulusta ovat tutkineet IRWIN-hankkeessa kansallisen varautumisen sääntelyn tietopohjaa, eli sitä, minkälaista ja kenen tietoa on huomioitu silloin, kun kansalliselle turvallisuudelle olennaisista laista on päätetty. Tiedepolitiikka-lehdessä julkaistussa artikkelissa Lonka ja Laitinen huomioivatkin, että kansalliseen turvallisuuteen liittyvän lainsäädännön valmistelussa mukaan otettujen yhteiskunnallisten toimijoiden monipuolisuus onkin lisääntynyt tässä ihan vasta viime vuosien aikana. 

Kansallisen turvallisuuden käsite on Suomessa varsin uusi, vaikkakin se on ilmestynyt vahvasti poliittiseen keskusteluun viimeaikaisten tapahtumien myötä. Tässä Huoltovarmaa tietoa -podcastin jaksossa Harriet ja Kari keskustelevat tiedosta ja kansallisesta turvallisuudesta. Mitä kansallinen turvallisuus pitää sisällään? Minkälaista tietoa kansallisen turvallisuuden kehittäminen vaatii? Mitä kansallisen turvallisuuden takaaminen tarkoittaa lainsäädännön kannalta? Harriet ja Kari, olkaa hyvä!

Harriet Lonka: Olen Harriet Lonka Laurea-ammattikorkeakoulusta, TKI-asiantuntija, toimin IRWIN-hankkeessa lainsäädäntötutkimuksen tiimissä, jota vetää professori Anssi Keinänen. 

Kari Laitinen: Laitisen Kari Poliisiammattikorkeakoulusta.Täällä ollaan nyt miettimässä tätä kansallista turvallisuutta. Liittyen tähän kansalliseen turvallisuuteen, niin sehän on tuore käsite meidän suomalaisessa keskustelussa ja kaikki tekijät viittaa siihen, että sen asema ja rooli tulee entisestään vahvistumaan. Itse asiassa eilen oli tilaisuus Poliisiammattikorkeakoululla, jossa tästä asiasta muun muassa keskusteltiin ja todettiin, kuinka lukuisissa EU-maissa on joko tehty tai tekeillä jonkin sortin kansallisen turvallisuuden strategiaa ja on paljon mahdollista, ainakin olisi suotavaa, että sellainen tehtäisiin myös täällä kotimaassa. 

Harriet Lonka: Ja mehän Karin kanssa tehtiin selvitystä valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan osana, jossa pohdittiin juuri tätä kansallisen turvallisuuden käsitettä säädösvaikutusten arvioinnin kannalta. Siitä on muutama vuosi aikaa ja silloin huomattiin, että että tätä käsitettä tähän ei ikään kuin lainsäädännön esitöissä Ole varsinaisesti määritelty aikaisemmin kuin mitä tiedustelulait tuli, eli eli noin vuonna 2017 alkaen. Ja se oli jotenkin silmiä avaava havainto, ja siinä sitten lähdimme myös kyselemään esimerkiksi valiokuntaneuvoksilta, jotka eduskunnassa lainvalmistelua omalta osaltaan ohjaavat, että millä tavalla kansallisen turvallisuuden käsite ymmärretään. Yksi valiokuntaneuvos, hän totesi, että ei sitä tarvitse kenellekään erikseen sanoa, että kun hän sanoo, että tämä liittyy kansalliseen turvallisuuteen, niin kaikille se on jotenkin selkeää, että mitä tarkoitetaan.

Kari Laitinen: Tämä on epäilemättä näin ja jos miettii nyt ylipäätään tätä käsitettä ja sitten turvallisuustutkimusta tai laajempaa tematiikkaa, minkä takia täällä tänään ollaan keskustelemassa, muun muassa tiedon ja ylipäätään, hyödyntämistä vaikka politiikassa, niin uskon että tämä termi kansallinen turvallisuus on ollut helppo siinä mielessä, että kaikilla on joku käsitys siitä. 

Mutta se, että samanaikaisesti ihan sitä ei ole täsmällisesti käsitelty, koska se on enempi vähempi, lähes mahdoton määritellä. Sen takia muun muassa tiedustelulaista, niin se on menty niin kun uhkaperusteisella [määritelmällä], jotta tämä asia pysyy auki. Mutta sitten tietysti toisaalta kansallisen turvallisuuden määrittelyyn pitää muistaa myös se, että se on myöskin poliittisesti hyvin vahvasti latautunut, joilla pystytään sitten tekemään erilaista politiikkaa ja vaikuttamaan asioihin. 

Mutta yhtä kaikki, olen ehdottomasti sitä mieltä, että sitä käsitettä meidän turvallisuuskäsitteistö taikka tietopohja tai ymmärrys on kaivannut, koska se tuo sellaista tiettyä punaista lankaa siihen ajatteluun ja tekemiseen ja laittaa järjestykseen sitä, että mitkä asiat pitää hoitaa ensin ja mitkä sitten mahdollisesti vasta myöhemmässä vaiheessa. 

Harriet Lonka: On sellainen mielenkiintoinen jännite tai aika haastavakin jännite, että usein jos vaikka Twitterissä menee keskustelemaan kansallisen turvallisuuden käsitteestä, niin sitten näkymiä kansainvälisten sopimusten näkökulmasta siihen, että on tiettyjä reunaehtoja milloin kansallista turvallisuutta voidaan käyttää esimerkiksi joidenkin joidenkin yksilön oikeuksien rajoittamisessa ja sitten tulee vähän semmoinen ajatus, että se ikään kuin kaiken kaikkiaan olisi käsitteenä ulkoa annettu. Toisaalta mitä ollaan Karin kanssa keskusteltu ja töitä tehty tämän asian tiimoilta, se tärkeä asia on mitä olen ymmärtänyt on se, että kansallinen turvallisuus on kuitenkin olennainen valtion itsensä olemassaolon kannalta. Tietyllä tavalla äärimmillään mennään tähän kysymykseen, ja nyt kun ollaan laajennettu ajattelua, kun puhutaan tästä meidän kokonaisturvallisuuden mallista, joka ei siis ole oikeudellinen käsite vaan konsepti, niin niin sehän on tuonut meille tämän ymmärryksen siitä että myös kansallisen turvallisuuden elementtejä. tulee myös sieltä suunnalta mitkä eivät ole sotilaallisen maanpuolustuksen tai sotilaallisten kysymysten aiheita. Ja tämähän tekee tästä sitten hyvin monimutkaisen asian. Korona ajan kokemukset on tästä meitä opettaneet. 

Kari Laitinen: Tää mihin Harriet viittasi tässä valtion olemassaolosta ja yhteiskunnan niin toimivuudesta tai siitä, että ylipäätään meillä tämä järjestelmä, oli se sitten poliittinen järjestelmä tai kriittinen infrastruktuuri tai ylipäätään meidän yhteiskunta pärjää, niin se on myös edellytys sille, että kykenemme pitämään ja ajattelemaan hyvinvointiyhteiskuntaa. Ilman tätä toimivaa yhteiskuntaa ja toimivaa valtiota, jonka täytyy huolehtia omista kansallisen turvallisuuden intresseistään, niin ilman tätä järjestelmää toistaiseksi ei yksilö tai yhteiskunnan inhimilliset ja yhteisölliset toiminnot ja järjestelmät eivät tule itsessään toimeen. Ne vaativat laajemman suvereenin valtion, koska toistaiseksi kun meillä ei ole mitään maailmanhallitusta tai mitään muutakaan, joka katsoisi ja huolehtisi ihmisistä. Paremman puutteessa valtio on se josta pitäisi kyetä myös huolehtimaan ja aika ajoin tässä keskustelussa. Toki Ukrainan, Venäjän hyökkäys nyt ylipäätään sinne ja viimeisen vuosikymmenen aikana kansainvälisen turvallisuuden haasteet, jännitteiden lisääntyminen ynnä muut on on nostaneet esiin juuri näitä kysymyksiä, jossa sitten valtioiden kyky toimia ja resurssit tai sitten toisaalta lainsäädäntö, joka meillä on myös tässä esillä, niin ovat tulleet entistä vahvemmin esiin. Näyttää siltä, että näköpiirissä ei ole tapahtumassa muutosta. 

Harriet Lonka: Tässähän juuri tavallaan tämä meidän IRWIN-hanke, joka on siis tiedon huoltovarmuus kompleksisessa ympäristössä, nimenomaan tämä kysymys siitä, että minkälaista ja millä tavalla sitä tietoa käytetään päätöksenteossa ja kun kun ajattelemme ja näemme niin, että lainsäädäntö on se jolla maata ohjataan, se on yleisin yhteiskunnallisen ohjauksen menetelmä. Tässä mielessä kysymys siitä, että millä tavalla ymmärretään lainvalmistelussa niitä asioita, joiden voidaan nähdä vaikuttavan kansalliseen turvallisuuteen laajasti ymmärrettynä. On myös tällainen kysymys kuin turvallistaminen, on pyrkinyt tätä nimenomaan alleviivaamaan, että meidän ei tulisi nähdä liikaa kuin turvallisuusnormeja asioissa, koska se johtaa meitä sitten rajoittamaan liikaa kenties myös kansalaisen oikeuksia. Sinä, Kari, vähän enemmän tiedät tästä turvallistamisesta. Miten näet tässä kansallisen turvallisuuden sääntelyn kehittämisessä? 

Kari Laitinen: Turvallistamisen konsepti, tai kutsutaan myös Kööpenhaminan koulukunnan ja Ole Wæver ja Barry Buzan sitä erityisesti silloin kylmän sodan jälkeen. Silloin siinä oli kriittisenkin turvallisuustutkimuksen siementä tai ulottuvuutta, jossa sitten oltiin juuri huolissaan siitä, että kun kaikkia mahdollisia ilmiöitä aletaan vetämään turvallisuuden piiriin, jolloin sitten nähtiin ongelmana, että sitten tulee valtiokoneisto ja erilaiset sotilaalliset ja poliisin apparaatit, puuttuu näihin ja alkaa ikään kuin omimaan näitä ja muokkaamaan. Ja jos tullaan tähän IRWIN-hankkeeseen ja tiedon huoltovarmuuteen ja kansallisen turvallisuuden konseptiin, niin samanaikaisesti kun on hyvä aina suhtautua kriittisesti - no mihin tahansa.

Varsinkaan tällaisiin, joissa puhutaan vallasta ja resursseista ja ihmisoikeuksista ja tietosuojasta ynnä muusta. Silloin kun tätä VNTEAS-selvitystä tehtiin, niin kävi ilmi, että ymmärrys siitä konseptista tai käsitteestä kansallinen turvallisuus, vaikkakin se tunnistettiin, niin keskusteluissa yksityiskohtaisempi ymmärrys asian tiimoilta ei ollutkaan niin selkeätä tai niin itsestäänselvää. Sitten samanaikaisesti kun niitä keskusteluja käytiin, niin ymmärrys siitä, että mistä me puhutaan tässä ja nyt kansallisen turvallisuuden kysymyksissä se ehkä on nyt selvä, että maanpuolustus ja tällainen ulkoinen sotilaallinen uhka on selkeä. Mutta sitten kun mietitään tällaisia kuin vesiliikenne, elintarvike-, lääkehuoltoa tai sitten esimerkiksi meidän finanssialan järjestelmien tai jotain muita tämmöisiä, kaikki voi hahmottaa sitä, että mitä tapahtuu jos meillä tulee laajoja sähkökatkoksia. Tai rahaa ei tule ulos automaateista tai ruokahuolto vaarantuu jossakin määrin. Löpöä ei tule, bensiiniä, dieseliä autoihin. Sähköautoista nyt puhumattakaan. 

Tällöin ollaan hyvin haavoittuvaisia. Sitten samanaikaisesti se, että kun pitää olla ikään kuin varovainen, että mitä kaikkia asioita sen kansallisen turvallisuuden piiriin, esimerkiksi lainsäädännöllisesti tai tässä hankkeessa, että mitä tietoa kaikkea siihen kuvitellaan tai pitäisi ulottaa sen sisään. Meillä on tekemistä, on oltu jossain määrin aika huolettomia ja me ollaan hyvin vahvasti rakennettu meidän valtionhallintoa. Tietysti historialliset juuret juontaa hyvinkin kauas, mutta se, että me ollaan tultu sellaiseen tilanteeseen, että meidän täytyisi kyetä ymmärtämään näitä ilmiöitä, jotka liittyy kansalliseen turvallisuuteen. Millaisia lainsäädännöllisiä seuraamuksia tästä tulee tai kehittämistarpeita.

Ja sitten samanaikaisesti meidän pitäisi kyetä ymmärtämään, että kun kansallisen turvallisuuden kysymykset lähtökohtaisesti ei ole kenenkään yksityisomaisuutta. Omistajuus on riippuen asiasta hyvinkin laajalle levinnyttä eri ministeriöiden ja heidän alaisiin hallintoihin puhumattakaan alueista ja kuntasektorilta ja niin edelleen. Jolloin sitten se, että missä on se paras näkemys, ymmärrys, osaaminen siitä, että mikä vaikuttaa mihinkin, meidän täytyisi kyetä entistä enemmän jakamaan sitä tilanneymmärrystä, tilannekuvaa.

Harriet Lonka: Kun puhutaan poikkihallinnollisesta, mainitsit tuossa varautumisen minkä ohjaamisen konsepti tämä meidän kokonaisturvallisuuden käsite ja ajatus on ollut, tavallaan meidän pitäisi myös mielestäni myös tässä kansallisen turvallisuuden käsitteessä jotenkin juuri vapautua siitä, että sen omistajuus ei ole pelkästään näillä perinteisillä turvallisuusviranomaisilla. Tällöin uhkana ei olisi, että pakkovaltaa käyttävät väkivaltamonopolin omaavat viranomaiset voivat hyödyntää tätä, että ajatellaan turvallisuusasiat edellä joitakin seikkoja. Haluaisin itsen korostaa sitä, että tämä, nimenomaan eri hallinnonalojen varautuminen on se olennainen asia. Eri hallinnonaloilla pitäisi myös ymmärtää aktiivisesti, että miten ne omat tekemiset ja sääntely liittyy myös turvallisuusuhkiin, joko haavoittuvuuksien lisäämiseen tai niiden hallitsemiseen ja toisaalta miten hallinnonalan x päätöksenteko ja sääntelyn kehittäminen vaikuttaa sitten hallinnonalaan y. Tämä on ehkä se, mikä minun mielestäni on tässä meillä nyt jossain määrin hakusessa. Erityisesti mielestäni on hyvä kiinnittää huomiota siihen, että kun me Suomessa nyt tätä kokonaisturvallisuuden konseptia ja mallia myös maailmalla markkinoimme. Tämä on sinänsä hyvä, hyvä asia, suomalainen määrittely comprehensive security -käsitteelle. Niin kuitenkin se, että se ei ole oikeudellinen käsite ja sääntelyllisesti mitä ollaan myös Karin kanssa meidän erilaisissa hirveän hankkeeseen liittyvissä töissä tuotu esiin. Kokonaisturvallisuuden käsite kun ei ole oikeudellinen, niin meillä itse asiassa ei ole semmoista lain tasoista sääntelyä joka kokonaisvaltaisesti jotenkin ottaisi koppia tästä kansallisen turvallisuuden kokonaisuuden johtamisesta. Tämä on se ongelma, että nyt puhutaan valmiuslain uudistamisesta ja valmiuslaki tuli kysymykseen ensimmäisen kerran sitä päädyttiin soveltamaan tämmöisessä mittakaavassa, nyt sitten koronan aikana huomattiin, että oikeastaan tartuntatautilaki, joka on normaalilainsäädäntöä, niin se olisi ollut tarpeen olla kattavammin kriisinhallinnan kysymyksiä kosketteleva laki. Tällöin on ilmeistä, että meillä on tässä ristiriita ja aukko mitä pitäisi jotenkin fiksusti pystyä pystyä jatkossa käsittelemään. Tietysti olisi hienoa, että me pystyttäisiin tämmöistä varautumisen sääntelyä ja myös tätä kansallisen turvallisuuden tarpeita huomioimaan myös ilman, että meillä tarvitsee olla kriisi, joka opetti meille nyt yhden asian

Kari Laitinen: Harriet nosti juuri olennaisia asioita ja ennen kaikkea tämä, että meillä menneisyys kertoo nyt jotakin, esimerkiksi koronavuodet opetti, ainakin haastoi sen juuri lainsäädännön problemaattisuuden ja sitten ulkoa asiaa seuranneena tuntui joskus se, että se lain valmistelu oli jossakin määrin siilomaista ja sitten nämä eri pykälät ikään kuin näytti kohtaavan toisensa. Sitten pykälän eri kohdat, niin kun tuolla perustuslakivaliokunnassa, jossa sitten tuli aika ajoin aika tyrmääviä, tämä johtaminen ylipäätään ja tämä proaktiivisuus. Meillä on koko joukko erilaisia toimintoja ja erilaisia, TP-UTVAa ja kaikennäköisiä muita tällaisia foorumeita.

Turvallisuusympäristön ja muuttuvan turvallisuusympäristön tiimoilta on nyt noussut selkeästi tarve jollekin toisenlaiselle toiminnolle, kutsuu sitä sitten, jossakin yhteydessä puhuttiin tästä kansallisen turvallisuuden neuvostosta, tai jostakin muusta, mutta ylipäätään valtioneuvoston tason tiedonkulku, johtaminen, resursointi. Se ymmärrys siitä, että mitä ollaan tekemässä ja sitten nimenomaan tämä, että jos me on kyetään, niin kun esimerkiksi kansallisesti hyödyntää sitä osaamista ja tietoa tietopohjaa, mikä meillä on merkittävää kansainvälisessä mitassa, suomalaisten, viranomaisten puitteissa ja tutkimus- ja akateemisella puolella, niin tän tiedon kokoaminen, analysointi, ennakointi että mihin ollaan menossa ja sitä kautta sitten ymmärtää se, että millaisia lainsäädännöllisiä muutoksia tai kehittämistarpeita meillä on. Ymmärrettävä ja varmasti hyvin perusteltu tarkkarajaisuus ja täsmällisyys mitä lainsäädännön ohjeessa on, niin se ristiriita siitä, että kun me puhutaan ilmiöistä jotka on ensinnäkin jo ilmiöinä hankala hahmottaa kun ne iloisesti putoilee eri siilojen väliin, osuu välillä jonkun toisen siilille vähän enemmän joskus toiselle. Siitä seuraa sellainen, että meidän tarvetta ennakoivaan ja sujuvaan tiedonvaihtoon, se vaan korostuu koko ajan. Ja sitten jos meillä on sääntely pirstaleista, paikoin epäjohdonmukaista. On käynyt ilmi, että meillä on eri tapauksia, joissa eri oikeusasteet ovat tulkinneet asiaa vallan eri tavalla. Tai sitten laillisuusvalvonnasta tulee erilaisia näkemyksiä asian tiimoilta. Niin voi kuvitella, että se ei helpota tämän virkahenkilö-poloisen elämää, mitä sitten ikinä tekeekään. 

Harriet Lonka: Niin, meillähän varautumisen idea on se, että myös näitä kansallisen turvallisuuden intressejä ja kansallista varautumista niin tehdään siltä pohjalta, että tarkoitus olisi pyrkiä siihen, että normaalioloissa erilaiset hallitaan mahdollisimman hyvin. Tästä tulee juuri iso kysymys siihen, että miten eri toimintoja koskeva sääntely tämän ottaa huomioon johdonmukaisesti. 

Tavallaan se ei vielä riitä, että meillä on hyvä tieto päätöksenteon pohjana ja että tieto kulkee, koordinoidaan. Me ollaan päästy tähän koordinoimiseen käsitteeseen kovasti, että se on tässä meidän turvallisuusalalla semmonen jotenkin turvallinen turvallisuusalan käsite, että asioita voidaan koordinoida, mutta samalla jotenkin kyllä vältetään aktiivisesti sitä kysymystä, että jonkun pitäisi tätä myöskin johtaa. Ja siinä näin ja varmaan näimme molemmat, että erityisesti aluetasolla meillä on isoja kysymysmerkkejä siinä, että miten turvallisuusasioiden johtaminen juuri tässä moni monitoimijaisessa ja monen eri osa-alueen tietoa yhdistävässä kokonaisuudessa, miten se voi tapahtua. Ja toisaalta myöskin se, että ikään kuin keskushallinto ei voi ottaa sitä kaikkea johtamisen vastuuta itselleen, vaan meidän pitää ymmärtää, että meillä on paikallinen itsehallinto kunnissa ja sitten meillä on on jossain määrin puutteellinen alueellisen tason johtamisjärjestelmä, joka hakee muotoaan nyt edelleen myös sitten hyvinvointialueiden kehittyessä ja sitten tulee niin kun ministeriö ja keskushallinnon taso, joka vain poikkeuksellisissa tilanteissa kuitenkin voi ottaa yleisjohtovastuuta, mitä nähtiin koronan aikaan kun oli meillä poikkeusolot voimassa. 

Meidän pitää varmaan pikkuhiljaa alka kokoamaan yhteen meidän meidän keskustelua niin minkälaisia johtopäätöksiä Kari sinulla olisi? 

Kari Laitinen:Jos tätä IRWIN-hanketta tässä nyt miettii, niin jonkinsortin kansallinen tieto tai kansallinen turvallisuus, tietostrategia tai -ymmärrys on varmasti tarpeen. Mutta sitten samanaikaisesti tässä tulee myös esille se, että kun me eletään näissä tietyissä hallintamalleissa ja historian viitoittamalla poluilla, niin meillähän ainakin riittää erilaisia selontekoja ja raportteja, että meillä ei tiedosta ja ymmärryksestä ja tällaisesta ole pulaa. Sitten että mitä miten ne muuntuu pykäliksi tai toimenpiteiksi tai toiminnoiksi tai järkeväksi tekemiseksi, niin sitä on nyt varmasti syytä syytä miettiä samanaikaisesti, kun me varaudutaan ja ymmärretään asioita tietyllä tavalla ja historia ja kokemus meitä ohjaa tiettyyn ajatteluun, niin meidän pitäisi samanaikaisesti kyetä ajattelemaan myös sen kuuluisan laatikon ulkopuolella ja kyetä näkemään haastamaan meidän ymmärrystä ja tiedon tuottamisen tapoja ja sitä kautta erilaisia erilaisia toimintoja. Ja sitten jos miettii tätä valtionhallintoa ja meidän ministeriörakennetta, en tiedä voiko sitä kauhean ketteräksi kutsua, koska jo pelkästään tämmöinen Nato-kysymys on hyvä esimerkki, että se on jo nyt tuonut esiin asioita, tiettyjä valtasuhdekysymyksiä, mutta myöskin osaamiseen ja rekrytointiin, henkilöstöön liittyviä haasteita siitä huolimatta, että meille hoettiin kaikki nämä vuodet, kuinka Nato-yhteensopivia me olemme. Tekemistä riittää, eikä pelkästään lainsäädännössä, vaan ihan kaikessa muussa. 

Harriet Lonka: Kaikessa yhteiskunnan ohjaamisessa, sääntely ei ratkaise kaikkea, sen pitäisi olla riittävällä ja oikealla tavalla informoitua ja tehtyä. Myös tässä meidän hankkeessa käytetään paljon lainsäädäntöaineistoa ja niitä pitäisi myös ymmärtää, että ne ovat tietovarantoja, joiden pitäisi olla johdonmukaisia. Ja luoda myös keskenään johdonmukainen kokonaisuus, Mutta sitten on myös oma vaiheensa, joka myös IRWIN-hankkeessa kun meillä on sekä sääntely että hallinta tässä agendalla, niin kysymys on siitä, että miten implementoidaan lainsäädäntöä ja miten mahdollistetaan, lain kirjaimet, paitsi että on hyvin tehty, niin tiedetään miten niitä pitää soveltaa ja sitten vielä olisi ne resurssit ja miten pääsee sinne tavoitteisiin, jotka sitten meidän ajattelussa tietenkin olisivat näitä kansallisen turvallisuuden tavoitteita, Että ne olisi luonteva osa tätä kokonaisuutta.

Kari Laitinen: Kuten aiemmista omista puheenvuoroista käy ilmi, niin en todellakaan ole oikeusoppinut. Mutta itse miellän lainsäädännön nimenomaan työkaluna, välineenä edistää, tuoda, viedä asioita ja välillä tulee mieleen että pahimmillaan itseisarvo. Tavallaan että saadaan sitä lainsäädäntöä ja pykäliä tehtyä. Ymmärtääkseni jatkuvasti on pyritty erilaiseen tämmöiseen lainsäädännön selkeyttämiseen tai vähentämiseen pykälänikkaroinnin sijaan. Ilmeisesti ollaan menty päinvastaiseen suuntaan, mutta että tässä tullaan siihen semmoiseen hyvin herkkään asiaan ja juuri Harriet sanoi, että miten voi määrittää tarkkarajaisen ja hyvin säännellyn pykälän ja täsmällisen kieliasun maailmassa, jossa ilmiöt on vähintäänkin haasteellisia hahmottaa tai ymmärtää. 

Harriet Lonka: Pitäisi myös poliittisen johdon taholla olla myös malttia siihen, että kaikkia asioita ei toteuteta lainsäädännöllä, vaan ymmärtää, että sääntely on paljon laajempi laajempi asia, mutta että sitten huolehdittaisiin siitä, että meillä on sääntelyn puolella nimenomaan lainsäädännössä sitten tarpeelliset asiat ja tähän tietysti toivomme varmasti osaamista ja ennakoitavuutta ja näkemyksellisyyttä näiltä lainlaatijoilta.

Ville-Pekka Niskanen: Kiitos paljon kansallista turvallisuutta ja sen vaatimaa lainsäädäntöä valottaneesta keskustelusta, Harriet ja Kari.

Tämän Huoltovarmaa tietoa -podcastin jakson alkujuonnosta ja tuotannosta vastasi Ville-Pekka Niskanen Vaasan yliopistosta. Jakson käsikirjoittivat Harriet Lonka Laurea-ammattikorkeakoulusta sekä Kari Laitinen Poliisiammattikorkeakoulusta. Tämän jakson lisätiedoista löydät myös listauksen jaksossa käytettyihin lähteisiin ja keskeisiin tutkimustuloksiin.

IRWIN-hanke on Suomen akatemian rahoittama kolmevuotinen poikkitieteellinen hanke, jonka toteuttivat Vaasan yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Laurea-ammattikorkeakoulu ja Maanpuolustuskorkeakoulu. Hanke alkoi vuonna 2021 ja päättyi vuonna 2023.